Äänestääkö vai eikö äänestää?

Kyllä

Kirsi Karttunen, Valtikka
www.valtikka.fi

Äänestäminen on kansalaisvelvoite, mutta myös helppo ja vaivaton – joskaan ei ainoa – tapa osallistua politiikkaan. Se on paras formaali tapa vaikuttaa yhteiskunnallisesti, ja oman äänen antaminen nimenomaan omalle ehdokkaalle on tärkeää.
Ehdokkaan ja puolueen valintaan kannattaa käyttää aikaa. Jos ei ole mahdollisuutta käydä vaalipaneeleissa, netin vaalikoneet ovat hyvä vaihtoehto tutustua ehdokkaisiin. Tekemällä useita vaalikoneita ja vertailemalla löytyy ainakin oma puolue, ellei ehdokasta. Vaikkei ehdokas menisikään läpi, menee ääni puolueelle.
Nuorten ja opiskelijoiden asiat ovat aliedustettuina päätöksenteossa. Itseisarvo ei toki ole, että vain nuoret voivat ajaa nuorten asiaa, mutta vaikkapa senioripuolueen ei voi olettaa olevan nuorten suurin puolestapuhuja. Oma aktiivisuus on iästä huolimatta tärkeää, ja on uskallettava äänestää epätodennäköisempiäkin ehdokkaita. Jos kaikki nuoret äänestäisivät nuoria, olisi päätöksenteko kenties toisennäköistä.
Presidentinvaaleissa äänestysinto on kunnallisvaaleja suurempi, vaikka kuntatason päätöksillä on näkyvästi presidenttiä suurempi merkitys arkielämään. Jokapäiväiset asiat, kuten terveydenhuolto, joukkoliikenne tai kaavoitus, ovat merkittäviä niin lokaalilla kuin globaalilla tasolla. Jos jatkossa vain alle puolet äänioikeutetuista äänestää, muuttaa demokratia muotoaan, ja on pohdittava, voiko yhteiskunta toimia niin

Ei

Fredrik Strand, Antivaalit-blogi
antivaalit.blogspot.com

Äänestämisellä ei saavuteta mitään, vaan on etsittävä muita vaikutuskeinoja. Nykyinen järjestelmä, eli edustuksellinen demokratia, jossa äänestäjät valitsevat edustajat, ei selvästikään toimi. Valmiiksi asetettujen vaihtoehtojen sijaan jokaisen täytyy saada tehdä omat valintansa, ja se on vapautta ja demokratiaa
aidoimmillaan.
Vaihtoehtona edustukselliselle demokratialle on muun muassa suora toiminta ja päätöksenteko konsensuksella toimivilla pienryhmillä. Osallistujat ovat päätöksentekoprosessissa mukana päivittäin, ja tiedon ja auktoriteetin hajauttamisen avulla heillä on oikea määräysvalta päivittäisestä elämästään. Suora toiminta taas voi näkyä vaikkapa ulosmarsseina, mielenosoituksina ja talon­valtauksina.
Puhutaan usein siitä, että nuorten ääni täytyisi saada kuuluville. Ajatellaan, että nuoret, jotka eivät äänestä, eivät ole poliittisesti aktiivisia. Nuoret ovat kuitenkin yhä aktiivisempia ja tietoisempia; vaikuttaminen vain voi joskus olla hyödyllisempää vaikkapa järjestötoiminnan kuten opiskelijajärjestöjen kautta.
Nykyinen järjestelmä passivoi ihmiset. Kunkin tulee valita itse omat toimintatapansa – kyse ei välttämättä ole ääriliikkeistä. Pääasia on, ettei voi istua sohvalla 364 päivää vuodessa ja kuvitella, että yhtenä päivänä äänestämällä täyttää poliittisen velvollisuutensa. Antivaaleissa istutaan kotona yhtenä päivänä vuodessa, ja muulloin toimitaan.

Paula Pasanen

Kommentit

Jätä kommentti

Nimesi

Sähköpostisi (ei julkaista)

Verkkosivusi