Hyppy tuntemattomaan
Lähinnä Hämeessä elämänsä viettänyt uuden ylioppilaslehden päätoimittaja Veera Järvenpää muuttaa paljon mieluummin Kuopioon kuin vaikka Turkuun.
– Kai nyt kuusi euroa voi arpajaislipusta maksaa, Veera Järvenpää sanoo viitaten yhden pikakirjeen hintaan.
Oli lokakuun loppu, ja kyseinen arpajaislippu oli hakemus uuden itäsuomalaisen ylioppilaslehden päätoimittajaksi.
Viikon päästä arvonnan tulos selvisi: Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan johtoryhmä päätti yksimielisesti, että Järvenpää on paras vaihtoehto uuden lehden päätoimittajaksi. Kuukautta myöhemmin Järvenpää oli jo ostanut asunnon Kuopiosta, muutto on edessä joulukuussa ja jossain välissä täytyisi uusi lehtikin suunnitella.
Mutta kuinka moni osasi odottaa, että vuonna 2009 hämäläissyntyinen Tampereen yliopiston tiedotusopin opiskelija perustaisi yhteisen itäsuomalaisen ylioppilaslehden päätoimituksen Kuopioon? Nauhaa täytyy kelata rutkasti taaksepäin.
Yhteys Kuopioon on olemassa, vaikka se onkin vähän kaukaa haettu – lukioajoilta, tarkalleen. Lukion alussa Järvenpää nimittäin vielä ajatteli, että opiskelisi isona Kuopiossa lääketiedettä. Se suunnitelma ei aivan toteutunut.
Ensimmäiseen kouluunsa Järvenpää meni Hauholla, Hämeenlinnan, Tampereen ja Lahden välimaastossa. Pieni kyläkoulu alle 5000 asukkaan kunnassa oli hyvä paikka hautoa ajatuksia tulevia haasteita varten. Isä toimi kartoittajana ja äiti oli kotona.
– Olin lapsena varmaan aika omapäinen, kriittinen ja pikkuvanha, Järvenpää muistelee ja myöntää mukisematta, että mielikuva kultalusikka suussa kasvaneista kuopuksista pitää paikkansa.
Kuvaan sopii, että vaikka kotona Järvenpää oli kirjallisuuden suurkuluttaja, koulussa vahvimpia aineita olivat luonnontieteet: matematiikka, kemia ja fysiikka. Mikään kympin oppilas hän ei omien sanojensa mukaan ollut, vaan enemmänkin “sellainen, jota opettajat katsovat nokkaansa pitkin”.
Lukion toisella luokalla lääketiede jäi pois suunnitelmista. Järvenpään kahdeksan vuotta vanhempi sisko Tatja sanoi pikkusiskolleen, että tämän pitäisi mennä Jyväskylään opiskelemaan journalistiikkaa – ja pitihän isosiskoa totella. Järvenpää lopetti pingottamisen lukiossa ja päätti antaa aikaa itselleen.
Journalistiikka ei tärpännyt heti ensimmäisellä kertaa, mutta takaovi luonnontieteiden suuntaan oli vielä auki ja kemian opiskelupaikka Jyväskylän yliopistossa siksi luonteva vaihtoehto. Toisena yliopistovuonna tiedotusopin ovet avautuivat Tampereen yliopistosta. Pian itse opiskelua enemmän alkoi kiinnostaa
ylioppilaskunta.
– Asetuin ensimmäisenä opiskeluvuonna ehdolle Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan Tamyn edustajistovaaleissa ja tulin ensimmäiselle varasijalle. Olin jo Jyväskylässä aika kiinnostunut siitä, mikä tämä ylioppilaskunta oikein on, johon olen päätynyt jäseneksi, Järvenpää kertoo.
Tamyssa hän viihtyi kaksi kautta edustajistossa, “liian kauan” kulttuurijaoston puheenjohtajana ja lisäksi muun muassa talousjaostossa.
Sen verran toimittajan taitoja oli ylioppilaskuntatoiminnan ohella tarttunut mukaan, että Järvenpää pääsi aloittamaan työuransa toimittajana Hämeen Sanomissa vuonna 2002. Sieltä polku vei paikallislehdistöön, ensin Keski-Hämeeseen ja siitä Sydän-Hämeen Lehteen. Ajatus suuremmista haasteista alkoi muotoutua.
Siirtymää luonnontieteilijästä journalistiksi Järvenpää ei osaa kummemmin selittää eikä ihmetellä.
– Ehkä se on sellainen peruskriittinen asenne, mistä se lähtee. Journalismi on todella ylevää ja hienoa toimintaa.
Päätoimittajana Järvenpää sanoo olevansa enemmän kiinnostunut vastuusta kuin vallasta. Hänen oma kokemuksensa eri työyhteisöistä on luonut vahvan käsityksen siitä, millaista on – tai etenkin: millaista ei ole – hyvä johtaminen. Sen sijaan päätoimittajan pestiin osittain liittyvä mielipidevaikuttajan rooli mietityttää Järvenpäätä.
– Ylioppilaslehden päätoimittaja on mielipidevaikuttaja mutta minä henkilönä en. Tarkoitan sitä, että jos vaikka olisin yksityisesti sitä mieltä, että ihmisistä pitäisi olla puolet kaljuja, niin se ei ole lehden mielipide, Järvenpää vääntää rautalankaa.
Vaikuttamisen sijaan hän korostaa taitoa nostaa esille asioita ja näkökulmia. Hän väittää, että radikaalein terä on jo ehtinyt iän myötä taittua.
– Toimittajana on kehittynyt suhteellisuudentajua. Näin vanhana on enää vaikea olla villi ja kokeileva, 28-vuotias Järvenpää väittää.
Hän kuitenkin muistuttaa, että ylioppilasliikkeellä on vielä paljon tehtävää, ja ylioppilaslehtien pitäisi olla hommassa apuna.
– Ylioppilasliike on hävinnyt monia taisteluita ja onnistunut tekemään pelkkiä torjuntavoittoja. Koulutuspoliittinen ja sosiaalipoliittinen tilanne on heikentynyt, ja opiskelijan etäisyys ylioppilaskunta-aktiiviin on valtava, Järvenpää luettelee.
Lehdellä on hänen mukaansa mahdollisuus vaikuttaa asiaan.
– Laadukas lehti tuo painoarvoa koko Itä-Suomen ylioppilasliikkeelle.
Uuden lehden sisällöstä ei keskustelussa vielä paljastu paljoakaan konkreettisia yksityiskohtia. Joka tapauksessa Järvenpää uskoo, että lehden on mahdollista palvella koko suuren monialayliopiston opiskelijakuntaa.
– Esimerkiksi hyvä henkilöjuttu on sellainen, joka kiinnostaa aivan opiskelualasta riippumatta. Vaikka paperilehtien ahdingosta on puhuttu paljon, uskon, että laadukas ja hyvännäköinen lehti kiinnostaa ihmisiä edelleen. Median käyttöä kuitenkin säätelevät suuressa määrin tottumukset, Järvenpää muistuttaa.
Ajatuksen siitä, että esimerkiksi luonnontieteilijöitä kiinnostaisivat tietyt asiat ja humanisteja toiset, hän kiistää.
– Ontuvaa lokerointia. Opiskelijan arki on jaettu kokemus.
Ylioppilaslehdissä vaihtelevasti ja vaihtelevalla menestyksellä hyödynnetyn huumorin suhteen uusi päätoimittaja on sanankäänteissään
varovainen.
– Vapaus on tietenkin kiinnostavaa. Toivon, että kokeilunhalu jalostuisi, eikä huumori jäisi vain sisäpiirin jutuksi. Hyvällä kielellä voi tehdä hauskaa journalismia ilman että sisältö varsinaisesti olisi kevyttä.
Konkreettinen ehdotuskin seuraa.
– Yksi idea on sellainen, että toimittaja menisi tissibaariin töihin ikään kuin ulkopuolisena tarkkailijana. En kyllä itse ajatellut toteuttaa tätä, Järvenpää naureskelee.
Työskentelyä avustajien kanssa Järvenpää odottaa innolla, ja hän toivottaa kaikki tervetulleeksi juttuja tekemään.
– Ei voi olla vaikeaa tehdä lehtijuttuja, koska osaan tehdä niitä itsekin.
Omalle työlleen hän asettaa asettaa kuitenkin erittäin korkeat vaatimukset.
– Ylioppilaslehdissä on varmaan sellainen perusongelma, että ne voi tehdä aina vaan paremmin ja paremmin, Järvenpää pohtii.
Mikä sitten riittää perfektionistille?
– Tämä voi kuulostaa vähän kylmältä, mutta ainakin lehden tulee olla taloudellisesti menestyvä. Lisäksi toivon, että lehti olisi laadukkaan näköinen ja että avustajakunta olisi laaja.
Puhtaalta pöydältä aloittaessa kommelluksiakin voi odottaa.
– Tiedän, että jossain vaiheessa tulen sössimään ja että pää räjähtää, Järvenpää nauraa.
Kotipaikassa Hauholla Järvenpäätä odottaa edelleen kymmenkunta hyllymetrillistä kirjoja. Tampereelle Järvenpää ei jaksanut kirjojaan raahata, mutta Kuopioon ne lähtevät. Tällä kertaa on siis tosi kyseessä.
Itä-Suomeen muutto ei kuulemma ole mikään kynnys, kun ei tunne muutenkaan olevansa erityisesti mistään kotoisin. Vain äiti on asiasta kauhuissaan.
– Alueelliset identiteetit ovat minulle etäisiä. Pelkästään hämäläisetkin ovat keskenään todella erilaisia, Järvenpää vakuuttaa.
– Sitä paitsi mielummin muutan Kuopioon kuin vaikka Turkuun. Vanhemmatkin käyvät varmaan useammin kylässä Kuopiossa kuin nyt kun asun alle sadan kilometrin päässä. Äiti on haaveillut hyvistä mustikkamaista.
Elämä näyttäisi siis asettuvan mukavasti uomiinsa, mutta tällä kertaa sisko on keksinyt, että toimittajan ammatin sijaan Järvenpään kannattaisi mennä Teatterikorkeakouluun opiskelemaan näytelmäkirjallisuutta. Neuvo jää nyt toteuttamatta, Järvenpää lupaa.
– Toivoisin, etten olisi vielä kahden vuoden päästä niin kypsä, että olisin lähtemässä, tai ettei minuun oltaisi niin kypsiä, että minua oltaisiin hiillostamassa pois. En ajattele tätä työtä aivan lyhyellä aikajänteellä.
Myöskään tiedotusopin opintojen pariin palaaminen ei kiinnosta Järvenpäätä pätkääkään.
– Miksi minä sinne menisin tällaisella työkokemuksella vähnäämään? Mielummin voisin opiskella vaikka kauppatieteitä, Järvenpää heittää.
Juhana Venäläinen
Kommentit
